Ruoho Tampereella ja Jyväskylässä on nyt mustaa

Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna pakkasimme massiivisen soitto- ja valokalustomme viiteentoista rek kolkuttimemme sekä plänkyttimemme Mikon sitikkaan ja lähdimme köröttelemään pohjoiseen.

Korona siirsi keväälle sovituista keikoista osan tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen, mutta Katubaari Axuun Tampereella sekä Pub Juomaan Jyväskylässä pääsimme soittamaan jo kesäkuussa heti rajoitusten höllennyttyä.

Hellekesä oli kuumimmillaan. Uumoilimme, mahtaako yleisöä baareihin eksyä.

Mutta mitä vielä! Ei meidän tarvinnut soitella Axun nurkassa tyhjille pöydille kuin biisin–pari, kun outo möykkämme alkoi vetää terassilta väkeä sisään.

Tanssivia neitosiakin nähtiin! Se oli yhtä hämmentävä kokemus kuin Suomussalmi Rockissa toissa vuonna, mutta muistutti meitä, että tanssimusiikkiahan räyhäämisemme tietysti pohjimmiltaan on. Kyl plika tiätävä!

Jyväskylässä baari tosiaan oli autionpuoleinen. Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä renkuttamistamme. Vähälukuinen yleisö lähti ärhäkkäästi sanailemaan kanssamme, kuten Kivireki-keikalla kuuluu asiaan.

Bändi vastaan yleisö -verbaalimittelö näytti huvittavan miksaajaa erityisesti. Ottelu päättyi tasanumeroin, joten revanssi Jyväskylään on jo suunnitteilla.

Turkuun palattuamme hämmästyksemme oli suuri, kun totesimme jääneemme reissusta voiton puolelle taloudellisesti. Olimme sentään kiskoneet matkakaljaa kuin sienet. Tampereen majoitukseenkin huristelimme taksilla.

Rahaministeri Pakarinen ojensi juhlallisesti jokaiselle käteen neljä euroa kolmekymmentä senttiä. Tästä kamasta on rock’n’roll-unelmat tehty.