Tervanjuoja

Äitini oli tuska
isäni oli kärsimys.
Olen vastoinkäyminen,
saatanallinen räpellys.

Jos jokin eteneekin
se etenee madellen.
Vailla tekemisen iloa,
koko ajan sadatellen.

Ei kiinnosta sauna eikä viina,
kiksit antaa ainoastaan jatkuva piina.

Olen tervanjuoja
ja nautin siitä.

Elämäni maljassa
ei helmeile viiniä.
Se on piripinnassa
tervaa ja hikeä.

Ei kiinnosta…

Jos täytätte mun lasini
täyttäkää se tervalla.
Elämäni valttikorteilla
heitän vesilintua.

Ei kiinnosta…

Rekaton mies

Kun heräsin tänä aamuna
tai saattoi olla eilenkin
kaikki oli lähteneet,
tyhjänneet jääkaapinkin.
Myös elämäni tärkein oli lähtenyt
jos olis olut, korkkaisin.

Jotkut jättää työnsä,
mutta minut jätti työ.
Pistä kuule yksi kalja,
niin en enää lyö.
Se oli suosikkiauto, mut vihas mua –
kyllä se sielua syö

Ei enää ole puolisoa, eikä lapsia
rekkakin jätti kun se on itseajava.

Kaverit ei vastaa, kun koitan soitella
rekkakin jätti kun se on itseajava.

Mä rellestämään keskityin
kun rekka ajoi puolestain.
Jostain kumman syystä
huonon maineen sain.
Mulla oli kivaa sekä hauskempaa
ja rekka ajoi vain.

Ei kukaan avaa, kun soitan ovikelloa
rekkakin jätti kun se on itseajava.

Kaikki vihaa mun arkee

Kaikki vihaa mun arkee
enkä ihmettele yhtään.
Se on yks helvetin peto,
ajaa takaa halki maakunnan.

Kaikki vihaa mun arkee
minä hulluna pakenen.
Jos se saa mut kiinni,
olen kasa kuollutta lihaa.

Joskus rakastin arkee
mutta se puraisi kättäni.
Söi kaiken mukavan,
ulvoo öisin horisontin takana.

Arki ei saa saavuttaa
minua koskaan!
Väistän sitä, juoksen karkuun
kun aavistan sen hiipivän
selustaan.

Kaikki vihaa mun arkee
vihaa kuten joskus rakastin.
Jos ei mulla olis arkee
voisin olla juhlien sankari!

Kaikki paitsi purjehdus on murhaa

Ulapalla ollessa kaikki on tavattoman rauhallista.
En tahdo ketään ottaa hengiltä.

Satamaan tullessa vereni alkaa vähitellen kiehua.
Alan vihata ihmisiä.

Harrastukseni on elämäntapa, sillä
kaikki paitsi purjehdus on murhaa

Mantereella perässäni kulkee leveä verinen vyöhyke.
Se tekee mieleni keveämmäksi.

Olen murhaavainen kulkija, kun allani on kovaa maata.
Vesillä ei kärpänenkään kärsi.

Harrastukseni elämäntapa, sillä
kaikki paitsi purjehdus on murhaa

Pieksen kansaa hengiltä vaikka
kapteeninlakilla tai turskalla
Vain etääntyvä laituri
tasaa mieleni.

Ulapalla ollessa kaikki on tavattoman rauhallista.
En tahdo ketään ottaa hengiltä.

Harrastukseni on elämäntapa, sillä
kaikki paitsi purjehdus on murhaa

Mistä minä tiedän

Aja tästä suoraan, sitten vasempaan
pysähdytään, kusitauko, sitten jatketaan.
Taidan ottaa kaljan, ota sinäkin
aina kun sä juot sä ajat paljon paremmin.

Ei oo enää pitkä matka, kohta ollaan kotona.
Muista sitten, että äidille ei kiroilla.
Ostin kunnon lahjat sekä kukkapuketin,
ehkä tällä kertaa kohtelevat paremmin.

Vaan mistä minä tiedän
mistä minä tiedän
kuinka monta kertaa pitää pyytää anteksi et saa?

Väistä edes yksi kuoppa, kalja läikkyy, saatana!
Onpas iso hirvi, onneksi on kaukana.
Vielä yksi tauko, tätä pitää miettiä –
oisko ollut parempi, jos oisin tullut selvänä?

Oisko ollut parempi, tehdä niinkuin käskettiin?
Mennä yliopistoon ja hyviin naimisiin?
Saada sata lasta, paskaa niskaan duunissa,
kuolla sydän sekä sielu yhtä murskana?

Vaan mistä minä tiedän
mistä minä tiedän
kuinka monta kertaa pitää pyytää anteeksi et saa?

Mistä minä tiedän
mistä minä tiedän
kuinka monta kertaa pitää pyytää anteeksi et saa?

Aja tästä oikealle, sitten suoraan vaan
mä en tule tänne takas enää milloinkaan.

Hiljaa hidasta tulee

Yhtye on toiminut viime aikoina hitaammin ja pitkäpiimäisemmin kuin biisinsä. Yhtyeen jäsenistö vaan tuppaa hetkittäin liikkumaan niin nopeasti, ettei jumitusmusiikki meinaa pysyä perässä. Ihan käytännön seikatkin vaikuttavat muun muassa treenaamiseen: Näillä biisien pituuksilla ei per reenikerta ehdi kovin montaa biisiä edes soittaa, ellei sitten majoitu treenikselle pariksi päiväksi. Mutta elossa ollaan ja eteenpäin mennään, vaikka olisi tervaa jalaksissa!

Kaikenlaista on suunniteltu ja jotain saattaa tässä vielä toteutuakin, odottakaahan vain. Ilmassa on esimerkiksi vahvaa ilmoittautumisen hajua.

Odotellessa uusi sanoitus, olkaa hyvä.

Klovni

Joka ilta kaupungilla
klovni yksin vaeltaa.
Partaveitsen paljastaa
ja viiltää uhriaan.

Heti verityönsä jälkeen
klovni palaa vaunulleen.
Oven sulkee perässään
istuu yksikseen.

Eikä kukaan nähdä voi
miten klovnin kyyneleet
hiljaiset ja lämpimät
ovat sminkin sotkeneet.

Taas seuraavana iltana
show jatkaa kulkuaan.
Klovni kaatuu maneesiin
partaveitsi taskussaan.

Edistys

… on nimemme. Tarkoitan, luontomme, nimemme on Kivireki. On harjoiteltu, harjoiteltu ihan täydellä kokoonpanolla.

Niin tiukkaa menoa, että oltiin jo varaamassa ölumppiastadionia, mutta sanoivat et joku ihan posketon tyyppi oli ehtiny ennen.

Lähiaikoina luvassa ehkäpä kuvamateriaalia harjoitustilanteesta. Eli pics, coz it DID happen.

Treenit!

Kyllä, Kivireki on lopultakin treenannut – tosin vajaalla miehityksellä, mutta kumminkin. Rytmiryhmän remontoidessa Mikko ja Japi vääntelivät paria biisiä soittokuntoon.  Kappaleita ”Kiveen isketty kirves” ja ”Se on Seppo” rynkyteltiin huolella ja pitkään. Huomenna palaamme takomaan kun kivi on vielä kuuma.