Lelunatsin blues

Me vaan leikittiin, ei me tosissaan
meinattu ketään piestä.
Ei saa valkoinen heteromies enää
leikkiä valkoista heteromiestä.

Kätkivät lelut patterin taa
pimeimpään Afrikkaan.
Toivat tilalle ihan tyhmiä
leikkikavereitaan.

Tää on lelunatsin blues.

Ei lelunatsia kukaan
edes halua ymmärtää.
Ne vaan ilkeästi nauraa,
vaikka miten yrittää.

Me oltais hippaa ja nattaa
vaikka kenen kaa,
mutta aina ne nipottaa,
jos ottaa omat lelut mukaan.

Nyt soi lelunatsin blues.

Lelunatsin saada pitää
kivoimmat lelut pitää.
Kun virikkeistään hän pitää,
lelunatsismi itää ja pitää.

Me vaan kurillaan, ei me tosissaan,
ja se paloi jo kun tultiin.
Eikä noi sanoneet sanaakaan.
Ne oli mukana, me luultiin.

Plätty lähti masterointiin

Kivireen akustisen soundin esittelevä Blackgrass EP veivattiin miksauskammella miksausmasiinan läpi ja lähetettiin masteroitavaksi Teneriffalle, koska siellä on lämmintä ja valoisaa. Ehkäpä laulutkin muuttuvat siellä iloisiksi ja elämänmyönteisiksi.

Tapahtuma kirvoitti yhtyeen jäsenistössä vapautuneita eläköön-huutoja sekä ilon kyynelten pidäkkeetöntä pärskähtelyä (kuvissa).

Sillä välin treenikämppämme naapuritonttiin on puolestaan rakentumassa tuo kaljaveikkojen pullomeri tahikka sielujen teneriffa, eli Vähäheikkilän Lidl. Seuraamme tilanteen kehittymistä tarkkaavaisna, ja olemmepa jo suunnitelleet pettämättömän kaljanryöstösuunnitelmankin treeniksen kellarista louhittavan tunn kitalaki naksuen tulevia ostoretkiämme olutkeitaan uumeniin.

Mä lähden Tsadiin

Annan pitkät tälle kaikelle,
mä lähden kiitään.
Punavihreille päästöveroille
en uhraa mitään.

Voimaantukaa, suvaitkaa,
terassit rajatkaa!
Jätän sääntösuomibyroslavian,
mä otan hatkat.

Mä lähden,
mä lähden,
joo mä lähden,
mä lähden,
mä lähden Tšadiin.

Kaipaan paikkaan vapaampaan,
avoimen taivaan.
Kirkkaan tahdon loistolle
mä tilan raivaan.

Mä lähden…

Koululaitokset ja tieverkostot?
Kaikki turhaa.
Sosiaalitoimistot, rajavartiostot?
Yksilön murhaa.

Tšadin savannit mua kutsuu,
mä vaihdan maisemaa.
Järviulapat kohta punertuu,
kun panen haisemaan.

Mä lähden…

Mä lähden Tšadiin.
Jää bisset ostariin.
On aika minunkin
saada siivu jostakin.

Mä lähden Tšadiin.
Liityn jihadiin.
Kanssa Boko Haramin
perustan haaremin.

Mä lähden Tšadiin.

Minun nimeni on Raivo

Olen täynnä
tätä tyhjyyttä.
Täysin kypsä
näihin raakalaisiin.

Otan veneen,
pari luotettua.
Lähden meneen
yli Suomenlahden.

Läski nauraa,
täynnä lihatiski on.
Siitä riittää
vielä kyllin diskoon.

Adidas, Walkman,
mainostaulut hohtaa.
Hyvänhajuiset
suomalaisnaiset.

Minun nimeni on…

Bailataan viikko,
vielä toinenkin.
Jatketaan Ruotsiin
niin kuin sankarit.

Mutta sitten ollaan
jossain Lahdessa.
Viinat, rahat, naiset,
kaikki lopussa.

Minun nimeni on…

Raivo.

Ei kukaan kertonut,
kaikki olikin totta:
työttömyys, köyhyys,
hienhajukin sama.
Mutta paskat siitä,
pankista saa rahaa.
On ase, suunnitelma.
Minun nimeni on.